Kun muutimme tänne, kahden pienen makuuhuoneen ovet lensivät samantien Nallen kuormaan ja lepattivat kohti kaatopaikkaa. Käytävälle aukeavat ovet tukkivat kapean kulkuväylän ja kolisivat häijysti toisiaan vasten. Hankimme vähemmän tilaa vievät taiteovet. Ne kestivät hetken, mutta ei mikään mahti maan päällä voinut taltuttaa Juhon tuhovoimaa, ei siis aikaakaan, kun Nalle sai säpäleiksi leikityistä taiteovista kruunun romukuormansa katoksi. Tästä viisastumatta hankimme toiset taiteovet. Nekin tuhoutuivat, vaikka Juho käsittelikin niitä jo vähän hellemmin. 

Emme enää harkitsekaan taiteovia. Taannoin väsäsimme takkahuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen liukuovet. Nyt suunnittelimme myös makuuhuoneisiin samantapaisia, joskaan ei paneelista ja kankaasta vaan lastulevystä. Rautakaupassa hortoilimme etsimässä edullisia vaihtoehtoja. Löysimme kohtuuhintaisen kiskon, eikä levy maksa paljon, kaikki muu olikin sitten kahdelle pihille aivan liian tyyristä. Tällä kertaa hylkäsin kankaan materiaalina. Lastenhuoneen ovessa se ei kestä. Lopulta välähti ja lähdimme tapettipuolelle. Jos tapetoimme lastulevyt saamme luonnollisella tavalla väriä myös huoneisiin, ei vain persoonallisuutta käytävän puolelle. 

Käytävän puolelle valitsimme samanlaiset tapetit molempiin oviin:

Huoneet ovat toisiaan vastapäätä ja ovet samankokoiset ja käytävän puolella siis identtiset.

Lastenhuoneeseen valitsimme keltasävyiset eläintapetit:

Pelkäsin, että huoneesta tulee jokseenkin jakomielinen, kun kuvioita on seinillä ja ovessa, mutta leveät listat tasasivat levottomuutta. Oikean sävyistä kuviotonta tapettia ei löytynyt mistään.

Meidän makuuhuoneeseemme valittiin romanttisempaa:

Ovesta puuttuu vielä ripa/vedin. Entisen hoitopöydän paikalle laitoimme hyllyt ja siitä tuli hetkessä vaatekomero ilman ovia. Siitä sitten myöhemmin.

Tämän sunnuntain projekti: se ylihintainen, pahamaineinen irtotyynyllinen kulmasohva, jonka olen jo monen monta kertaa kironnut alimpaan mööpelihelvettiin. Taannoin menetin siihen hermoni niin, että raahasin sen raivoten perähuoneeseen ja otin tilalle vieraita varten hankitun halpissohvan. Se ei kuitenkaan ole läheskään niin kätevä vieraita ajatellen, siispä olen pohtinut irtotyyny -ongelmaan ratkaisua. Ratkaisu on nyt tässä:

Isot tyynyt ratkoin auki ja liitin käsipelillä yhteen. Muorin vanha Electrolux ei olisi kestänyt tuollaista kangasta. Sitä paitsi, koen kastemekkorumban vuoksi yhä edelleen suurta vastenmielisyyttä ompelukoneita kohtaan. Kulman ratkaisin yksinkertaisesti jättämällä niin paljon löysää, että se taittui. Kolme pienempää tyynyä jäävät irrallisiksi, mutta en aijo katsoa niitä hetkeäkään, mikäli Juho aloittaa (ja aloittaahan tuo) saman tyynysodan kuin ennen tuon manalan mööpelin sullomista perähuoneeseen.

Pakko laittaa tähän kuva pöytäliinasta, joka herätti itsessänikin huvittuneisuutta. Se oli kahvitilaisuuden piristys, joten hyvä visio se sekopäinen visioni sitten kuitenkin oli...

Laitoin päälle hiukan värikirjoa himmentävän liinan, joten loppujen lopuksi kokonaisuus ei räjäyttänytkään tajuntaa.

Keittiöremontti on siis kutakuinkin saatettu loppuun. Kaapinovien sävy meni Janin kauhuksi vaihtoon kesken remontin ja ne jouduttiin maalaamaan uudestaan. Ensimmäinen maali näytti todella hyvältä kaupan ja autotallin valaistuksessa, mutta sisään tuotu maalattu ovi riiteli tapetin kanssa, vaikka maalikartasta katsottuna sävy oli edelleen täsmälleen oikea. Nähtävästi maalin kiilto loi vääristymän. Tämä väriasia oli ainoa todellinen makukysymys, josta otettiin Janin kanssa vähän matsia (muihin asioihin liittyen marinaa kuului ovien koristelistoja myöten vähän kaikesta mahdollisesta). Janille kun olisi kelvannut tuijotella värisekasortoa seuraavat kymmenen vuotta. Myönsi kyllä, että väri vääristyy, muttei käsittänyt miten se muka riitelee tapetin kanssa. Tosiasiassa syy vastahakoisuuteen taisi olla vain se, ettei lisätyö oikein inspiroinut, minkä ymmärtää kyllä hyvin. Lopputulos oli tasaisempi maalipinta ja väri on kaunis. Ensimmäisen maalauskerran jälkeen havaitsin Janissakin asennemuutoksen, jota tämä todennäköisesti itse ei tule koskaan myöntämään.  

Vaihtoehtoinen väri oli todella neutraali vaaleanvihertävä sävy. Myös tapetti on lähempänä vihertävää kuin sinistä, vaikka väri näyttääkin aina kuvissa muuttuvan siniseksi. Remontin jälkeisissä kuvissa ei ole vielä kalusteita, uusi pöytä ja tuolit hankitaan vasta joulun jälkeen. Muutenkin kuvat ovat melko kehnoja. Todellisuus on väljempi ja tilavampi kuin mitä kuvien perusteella voisi kuvitella.

Ensin sekainen keittiö ENNEN remonttia:

Ja remontin JÄLKEEN:

 Iso ikkuna pienennettiin, jotta pöytätilaa voitiin levittää myös ikkunaseinälle. Yhdestä ovesta puuttuu vielä nuppi, joten vähän hommat on kesken. Pöytätaso ei riittänyt ihan kaapiston päähän asti, joten senkin ongelman ratkaiseminen on vielä työn alla. Ei viitsisi liittää siihen mitään pikkulisua, joten pitänee ottaa luovuus käyttöön.

 Vanha kattilakaappi otettiin kokonaan pois, ettei tila kutistuisi liikaa. Katto ja muuri maalattiin. Altaan yllä olevat kaapit laitettiin kahteen osaan omilla ovillaan, kuivauskaappi alla ja yllä säilytystilaa. Enää ei tarvitse tuijotella pakasterasiakaaosta jok'ikinen kerta, kun avaa astiakaapin.

 Kattilat siirrettiin jääkaapin alla olevaan kaappiin. Tuo ruma johto, joka lähtee seinävalaisimesta, menee osin piiloon, kun hankitaan paikalle pöytä. Kattovalo on samaa sarjaa seinävalon kanssa. Niihin ei ole vielä kehitelty sopivaa energiansäästölamppua, joten jouduimme tinkimään eko -periaatteistamme. 

 Ja tässä vielä se pienennetty ikkuna vähän huonossa kuvassa. Patteri käännettiin kaappien tieltä toisinpäin ja maalattiin.

Niin, ja sitä hintaa itsetehdylle keittiörempalle tuli kokonaisuudessaan noin 1200e. Olimme uteliaita tietämään, kuinka paljon koko lysti olisi tehnyt muiden tekemänä. Jani kyseli asiasta. Jos kaapit ja niihin ovet olisi ostettu valmiina, se olisi arviolta tullut maksamaan n. 2500-3000e + vetimet. Siihen päälle tietenkin kaikki muu keittiössä remontoitu ja ulkopuolisen tekemänä työ, jonka osuus olisi ollut arviolta n. 2000e. Koko remontin hinnalla emme siis olisi saaneet edes ulkopuolisia työntekijöitä, joten - kuten olen aiemminkin maininnut - on se vaan hyvä, että mies on kätevä käsistään! Siitä marmatuksestaan huolimatta...   

Keittiöremontti ja kaikki muut tohinat ovat vieneet kaiken ajan. Toinen puoli ovista on maalattu ja väri on ainakin autotallissa katsottuna upea - mahdollisesti herättää vähän ristiriitaisia tunteita muissa ihmisissä, mutta itse yllätyimme positiivisesti. Katsotaan nyt, miltä tulee näyttämään väriä vääristävässä keittiössämme... Nyt aloittelemme katon maalausta. Sitten onkin edessä tapetointi ja seinien maalaus, kaappien rungon osat haetaan huomenna. Kyllä tämä enemmän Janin urakka on. Toinen käsipari on vain tiellä. Maalaamista ja tapetointia lukuunottamatta.

WC -remontti on vihdoin siinä vaiheessa, että voi lähettää kuvia. Vieläkin sieltä puuttuu mm. lokerikko, joka on tarkoitus tehdä tyhjälle seinälle vähemmän tilaa vievien tarvekalujen säilytykseen. Siitä on jo suunnitelma, mutta onnistumisesta tai aikataulusta ei ole mitään aavistusta. Lisäilen kuvia tänne, kunhan sen suhteen edetään.

Alla pari kuvaa remontin aikaisesta kaaoksesta. Koko wc oli siis kauttaaltaan tuota valkoista laattaa. Lattiakin oli haaleanbeigen laatan peitossa. Laattoja ei saatu irti yksittäin, joten ne oli revittävä levyineen päivineen. Hirveä työ.  

Lopputulos on kullansävyinen tapetti ja panelointi. Pöntön puinen istuinosa sai merkityksen, kun lattiamatto valittiin samalla kuviolla (Jani oli taas terävänä. Mies on verraton alennustutka!). Valaistus on tunnelmallinen, ei ollenkaan niin terävä ja kalsea kuin aiemmin, mutta ehostamista varten peilin päälle asennettiin säädettävä valaisin. Peilikaappi otettiin pysyvästi pois.

Koska Juholla on oma kasvopyyhe ja käsipyyhe, piti valita pojalle sopiva väri ja naulakot. Vihreähän oli oikein hyvä, kun harmillisen puhtaana pysyvä pottakin sattui olemaan samaa sävyä. Kyllä me ajateltiin hankkia Juholle sellainen potta, jossa on lisävarusteina Hannibal Lecter -tyyppinen kasvonaamari ja pakkopaita, mutta todennäköisesti kaikilla ei riittäisi huumorintaju, kun näkisivät sen roikkuvan henkarissaan käsipyyhenaulassa.

Ja WC -remontin verinen hintahan oli:

Harmi, etten ehtinyt napata kuvaa siitä valtavasta tuposta, jolla tuo operoitu käsi oli sidottu ennen tämän päivän sairaalassa käyntiä... 

Kulta on tämän syksyn väri - minulla ainakin. Ja olen tehnyt siitä näköjään myös Janin värin, vaikka tapettikaupassa olikin havaittavissa epäluuloja. Voi, sitä pettymystä, kun en suostunutkaan harmaaseen vaan viime tingassa kiskoin esille kullansävyisen rullan! Olin itsekin hivenen empiväinen, kun en ole koskaan kullasta juuri välittänyt, ja sanoinkin Janille päätöksen jälkeen, että tämä jos mönkään menee, et sitten koskaan päästä raskaana olevaa naista rautakauppaan.

Uskon, että ukkokin kuitenkin pitää lopputuloksesta; tapetti on upea! Kiinnittelin sitä koko aamun ja yhtä kohtaa lukuunottamatta olen erittäin tyytyväinen. Valitettavasti juuri näyttävimmässä seinässä oli sellaiset epätasaisuudet, ettei eilen laitetusta tasotteesta ollut siinä mitään hyötyä. Koko levy olisi pitänyt uusia. Tottahan kohoumat näkyvät tapetin läpi, mutta siihen kohtaan onkin tarkoitus laittaa jotain... en vaan ole vielä hahmottanut mitä.

Kuvia laitan, kun listat ovat paikallaan ja rytäkässä hajonneen käsienpesualtaan tilalle on hankittu joku belgialainen halpisversio. En ole nähnyt sitä, mutta se kuulosti kyllä nätiltä (ellei Jani sitten kaunistellut sanojaan). Tästä allasjupakasta pesen kyllä käteni ihan täysin. Ukko saa hoitaa, kun meni töpeksimäänkin. Jos tässä nyt kehtaa myöntää, olin salaa ihan tyytyväinen, kun se roppana hajosi. Jani taisi sen huomatakin, kun yllätyksekseen en saanutkaan näyttävää ahdistus -ja raivokohtausta. Ainoa asia, mikä sai pihin luonteeni hivenen kiehahtamaan oli, kun mietin kalvennein kasvoin uuden hintaa. Koska se ei sitten ollutkaan niin korkea, saatoin olla vain hyvilläni.

Syyskausi (= sisustuskausi) avattiin tänään, kun haimme olohuoneeseen puutarvikkeet. Eilen keksin oivan ratkaisun kirjahylly -ongelmaan. En pidä perinteisistä kirjahyllyistä, kun ne vievät niin kauheasti tilaa ja ovat järkyttäviä siirtää. Kirjoille olisi kuitenkin hyvä löytää joku järkevä paikka. Olohuoneemme on toki tilava, mutta iso, kömpelö kirjahylly olisi saanut sen kutistumaan ihmeesti.

Olohuoneessa on myös ollut tilanjako -ongelma, koska huone on niin julmetun 'pitkä'. Siispä rakensimme baarin huoneen toiseen päähän (korkea baaritiski, jonka taakse saimme säilytystilaa) ja laitoimme kulmasohvan ja TV:n toiseen päähän. Tähän asti kulmasohva on toiminut tilanjakajana, mutta kaikki on silti tuntunut jollain tapaa keskeneräiseltä.

Eilen tajusin, että voimme ratkaista 2 ongelmaa yhdellä kertaa, kun teemme avolokerikon, joka toimii sekä kirjahyllynä että väliseinänä. Se tulisi kulmasohvan selkänojaa vasten ja baarin puolelle ostetaan 2 kevytrakenteista nojatuolia ja pieni pöytä. Saamme siitä siis ihanan, rauhallisen lukunurkkauksen. Lisäksi takka sijoittuu oivasti lukunurkkausta vastapäätä, joten voin jo kuvitella, kuinka istumme lukemassa romaania (no, minä romaania, mies eräkirjojaan) sateisena syysiltana viltteihin kääriytyneinä, takkatulen loisteessa. Hankimme kaksi seinävalaisinta jo ennen kun aloimme edes suunnittelemaan väliseinää. Nyt on maalitkin ostettu. Tässä selostusta.

TV -puoli ennen hyllykköä:

Kehys ja hyllyt:

Levyt. Umpinaiset osat tehdään lastulevystä (molemmin puolin). Kynttilöille varattujen korkeiden sivulokeroiden yläpuolelle tehtävästä umpinaisesta osasta tehdään ontto, jottei korkea kynttilä polta mustaa jälkeä maalattuun pintaan. Tämä ainakin on idea. Jos se ei toimi käytännössä, ontto osa suljetaan sitten myöhemmin. Pelkään, että ontto sisus paistaa mustana aukkona silmään, joten vähän epäilyttää. Ajattelin kuitenkin yrittää, jos sillä saisin hankittua vähän näyttävämmät kynttilät.

Ja tässä tekele valmiina. Se näyttää 'luonnossa' vielä paremmalta. Eteen hankitaan 2 kevytrakenteista nojatuolia ja pieni pöytä. Otan sitten myöhemmin kuvan, kun nurkkaus on kokonaan valmis.

Puutavara+lastulevyt 60e, maali (3l) +tela, pensselit (2) ja ruuveja 42e, lamput yht. 50e

Koko hyllykkö/väliseinä maksoi yhteensä 152e

On se hyvä, että mies osaa rakentaa. Jos olisimme ostaneet halpoja lokerikkoja, hinnaksi olisi tullut alimmillaankin n. 200e eikä sellaisista olisi saanut koottua kyllin tukevaa kokonaisuutta. Saati käytännöllistä, kun suurin osa lokeroista olisi jäänyt käyttämättä liian alhaisen sijainnin vuoksi.  

Eilen satoi koko päivän ja minä olen huono kestämään toimettomuutta. Mieskin on lomalla, joten päätimme tapetoida Juhon makuuhuoneen, jossa oli edelleen olleet samat keltaiset, repsottavat tapetit kuin viime syksynä, kun tänne muutimme. Tai minä päätin. Mies vikisi. Inhoaa tapetoimista. Minä pidän siitä, mutta en silloin, kun vajaa 2v. pikkupiru päättää uida liisterissä ja repiä boordeja.

Tässä Juhon makuuhuone ennen (vain yhdestä nurkasta, koska tuon huoneen kuvaaminen muista kulmista vääristää kokosuhteita):

 Kuvan ulkopuolelle jäivät lokerikko, lipasto ja sänky.

Kun tapetit revittiin irti, paljastui alta inha vaaleanpunainen maali ja teksti "J.R., 2005". Edellinen omistaja oli siis tapetoinut pinkit seinät vain pari vuotta aiemmin.

Lopputulos samasta kulmasta (meillähän ei tietenkään voi ottaa kuvia ilman pojan ja koiran elvistelyä linssin edessä):   

Tapetin kuvio on koira -aiheinen ja kyllä: ikkunasta näkyy puukehikossa roikkuva SUKKA!!!

(4.7.) Meillä on kolme pientä eteistä. Yksi on pääoven eteinen, hyvin pieni ja ahdas. Tulevaisuuden suunnitelmissa on muuttaa osa etukuistista tilavaksi ulkoeteiseksi, mutta siihen asti on kituutettava sillä, mikä on. Sitten on toisen etuoven eteinen. Sekin pieni, paneloitu, askeettinen. Ja takaoven ja kodinhoito/saunatilojen väliin jäävä välikkö, jota voisi myös eteiseksi kutsua, vaikka se on täysin tarpeeton tila, jonka läpi kuljetaan makuuhuoneeseen, kodinhoitohuoneeseen, takapihan verannalle ja talon toiseen päähän. Neljän oven risteys.

Tänään päätin maalata takaeteisen. Hetken impulssi, joka sai alkunsa ylijäämä -maalipönikästä. Lattiaakaan ei tarvitse suojata, koska eteisen laminaatti on tarkoitus vaihtaa. Tila on niin hämärä, ettei siitä saa kunnon kuvia, mutta ehkä tästä saa jotain tolkkua. Olen nyt maalannut seinät kertaalleen ja näky on kaoottinen: johdot roikkuvat ja maalaamattomat ovenkarmit näyttävät vähintäänkin sottaisilta.

Nyt, kun olen touhunnut eteisen kimpussa, huomaan, ettei uuteen väriin enää sovi lainkaan taiteovi, joka vie kodinhoitohuoneeseen. Tahtoisin ottaa sen kokonaan pois, mutta sieltä hohkaa talvella kylmää, joten en voi sitä tehdä. Mitähän kummaa siihen keksii... Vanhan laminaatin revin jo irti (älä ukko höyryä, aja vaan se nurmikkosi, älä stressaa).

Ulos johtavasta ovesta tukitaan ikkuna ja ovi maalataan valkoiseksi. Tilasta tulee siis todella pimeä. Ikkunan tukkiminen on varotoimi varkaiden varalta. Valaistuskin on vielä mietittävä (jos Jani lukee tätä, voin kuvitella, kuinka verenpaine kohoaa suhisten).

Tila on nyt maalattu, lukuunottamatta pieniä yksityiskohtia. Laminaatti on revitty pois ja kohta pitäisi avata ja korjata lattia. Jos takaeteinen ennen näytti mummolan huussilta, nyt se näyttää mummolan sisäkuistilta. Väri sopii loistavasti.

(5.7.)

Levyt pois.                              Laudat paikoilleen.

Tämän jälkeen laitettiin levyt takaisin ja laminaatin laitto odottaa. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että työn edetessä Juho onnistui astumaan lautojen väliin saaden ikävät naarmut reiteensä ja vaipattomuutta harjoittaessaan väänsi villojen väliin mehevät papanakakat, joiden siivoamisessa oli oma haasteensa. Hyvä, poika!

Ennen eteisen lattia oli 'kuopalla', nyt lattiaa korotettiin ja tehtiin makuuhuoneen ja eteisen väliin pieni kynnys. Jani purki kodinhoitohuoneeseen vievän taiteoven ja tilalle tehdään liukuovi. Siitä sitten myöhemmin.

(6.7.) Tänään tehdään liukuovi kodinhoitohuoneeseen ja paneloidaan uudestaan takaovi.

Kodinhoitohuoneen oveen tulee samat värit kuin makuuhuoneenkin ovessa. Ensin panelit laitetaan yhteen ja sahataan sopivat aukot kankaille. Niitataan kankaat paikoilleen ja 'nurjalle' puolelle lyödään panelit vaakatasoon.

Kun mies rakenteli tuota, minä purin takaovea. Siihen oli laitettu kolminkertainen ikkuna, joten sain harmaita hiuksia, kun yritin niitä irrottaa. Muutenkin olen ehdottomasti enemmän kokoaja kuin purkaja -tyyppiä, joten tällaiset purku -operaatiot saavat sappeni kiehumaan. Myöhemmin jätinkin touhun miehelle.

Nyt ovi on valmis. Sain maalata taas kyllästymiseen asti ja siltä tällä hetkellä näytänkin. Jani puolestaan poltti päreensä listojen kanssa ja menin vielä mainitsemaan, että 'ikkunoiden' listat ovat vinossa. Hups... 

Lopputulos on hieno! Näytänpä tässä makuuhuoneen oven ja kodinhoitohuoneen oven rinnakkaisissa kuvissa, niin ymmärrätte, mikä idea oli (ovet siis sijaitsevat vierekkäin):

          kodinhoitohuone                             makuuhuone

Kaksi punaista ikkunaa, yksi musta. Koko tilasta laitan kuvan, kun Jani saa aikaiseksi laittaa laminaatin ja minä saan päätettyä yksityiskohdat (valaistuksen ja muun hömpötyksen).

     vanha ulko-ovi                uusi ulko-ovi

(7.7.) Valmis.

Valaistus on simppeli ja halpa: 

Lopputulokseen olemme tyytyväisiä!

Ainoa aktiivisesti etenevä sisustustyö tällä hetkellä on makuuhuoneen ja takaeteisen välille asennettava liukuovi. Meillä on matala ja pieni makuuhuone, jonne hankittiin pieni takka ja tekstiilien väreiksi valittiin musta, tummanpunainen ja valkoinen. Koska takaoven ja kodinhoitohuoneen väliin jää pieni paneloitu eteinen, joka on pahasti ristiriidassa tapetoidun makuuhuoneemme kanssa, eikä välillä ole minkäänlaista näköestettä, mietimme ratkaisuksi vähiten tilaa vievää liukuovea. Alunperin oli tarkoitus asentaa ovi, jossa on huurrettu lasi, mutta siitä luovuttiin turhan kalliina ja "viileänä". Päätimme laittaa lasin sijaan kangasta, jossa toistuisi musta-valko-punainen teema. Lisään tänne valokuvia työn etenemisestä. Nähtäväksi jää, onko tuloksena kasa polttopuita ja räsyjä vai toimiiko idea käytännössä. 

KISKON KIINNITYS

  (kuva 1) Helppoa. Reikiä kiskoon ja kisko kattoon. 

                                                          (kuva 2)

Tarkistetaan vatupassilla, tuliko tekele suoraan. Harvinaista  kyllä; suorassa on. Minulle vatupassi on "vitunpassi", koska aina, kun sitä tarvitsen, se on ukon jäljiltä jossain hevonperseessä ja menetän hermoni sitä etsiessä.

KARMIT

     (kuva 3)

Höylätään neljästä lankusta raamit, joihin sahataan kulmat kokoamista varten. Tässä vaiheessa lankut voisi jo maalata. 

  (4.)  (5.)  (6.)

Kiinnitetään raamit kiskoihin ja kootaan. Meillä ne maalattiin vasta kokoamisen jälkeen.

 (7.) (8.) (9.)

Paneliverhoja saa kaupasta todella halvalla. Me saimme juuri oikeat sävyt, mustan ja punaisen paneliverho -parin yhteensä vain 10 eurolla. Niistä valitsin (miehiltä ei kysytä) kaksi punaista ja yhden mustan, jotta saisimme muuten tummasävyiseen huoneeseen lisää lämpöä.

Ensin verhot niitattiin kehyksiin ja leikattiin sopivan mittaisiksi. Sitten etupuolelle naulattiin koristelistat ja samalla, kun minä kiristin kankaat niittaamalla saumat listojen takapuolelle, mies naputteli ylälistat paikoilleen.

 (10.)

Ruma kisko peitettiin valkoisella peitelistalla. Oven toiselle puolelle naulattiin koristelistat samalla tavalla kuin etupuolelle.

LOPPUTULOS:

Hinta n. 143e

Kisko ja kiinnitys 100e, maali (Remontti Ässä, valkoinen, 1 litra) 13e, verhot 10e, listat noin 20e.